Uus luku

Kirjotin puoli vuotta sitte elämän uuesta luvusta. Jostaki ttun syystä kirjotin sen päiväkirjani viimeselle sivulle, niimpänii puoli vuottaha vierähti kirotessa karmaa. Syystä? No ei tietenkää.
Noh puolise vuotta sitte kirjotin samasesa luvusa kirjoti että viimene matka ajettii sinä
yönä Lapin keskitalven pimeydessä. Katuvalojen puuttuessa näin autojeni valoista selvästi
vielä Lucyn timanttien kanssa.
Se luku? En muista miten se meni se kirja jää kait kirjoittamatta. Olen aina kironnut akateemisia taiteilijoita. Ja Karman tuuli lämpimästi puhaltaa minut työväen akateemiaan, hienoa kerrassaan hienoa. Pitäisiköhän minun soluttautua sittenkin yhteiskuntaan tätä väylää hyväksi käyttäen kampukseen verkostuen, koska siellä on langaton internet ! Hiphip hurraa, en ole omistanut nettiä kuukausii enkä katsonut teeveetä kohta vuosiin, paitsi molempia epäsäännöllisesti kuin teen itse ruokaa. Joten Karman suhtautuminen elämääni lienee ymmärrettävää?
Nyt tässä sohvalla kirjottaessani mikä mieltäni tällä hetkellä painaa ja pyörittää kysymyksiä siellä. Voisin nakata kolikkoo ja kattua mitepäi se flippaa.
Miksi aina onkin kohdattava mielipiteensä kun joku nti toimistoassistentti on katsonut minut rekisteristä sopivaksi ja päättää lähettää minulle kirjekuoren? Noh näinpä näin minusta tulee akateemisesti koulutettu tyhjäntoimittaja, toivon ainakin.