Maailman meno

Autot liikkuu, joka kolmas niistä o ystävä numeroitu ja SP.
Pakokaasu pittää keuhkoputke kuosissa ja karstassa.
Jos haluat pilvee voit mun keuhkoputken rapata.
Jos haluat tietää mitä mietin voin kertoo sen sulle suoraa,
mutten voi luvata että tajuat yhtään mittään.
Hymmyilen siks ko sää hymmyilet mulle, en siksi että hymmyilyttäs.
Nää luulet tietäväs kaikesta kaiken niinku minäki, mutta
tiiän myös senki ettei kumpikkaa tiiä oikeesti yhtää mittää.
Tiivistelmä on, että kaikki liia persoja o.
Muut ajattelee nii, mutta harmikseni myös itekki.
Ei voi tuumata ko, että ei vittu.

Sinä ja aistini..

Entä jos minä kuulen värit ?
Kuulen rakkauden, joka on harmaa kaipaamassa punaista.
Entä jos minä näen äänet ?
Näen sinut, huutamassa rakkautta silmissäsi.
Entä jos minä maistan tunteet?
Maistan, kuinka kaipaat suolaa elämäsi mauttomuuteen.
Entä jos tunnen sen mitä kuvittelet?
Tunnen sen kipuna sormien päissä, kun mietin tuhatta tapaa pelastaa elämäsäsi.
Entä jos minulla on viides asti?
Aisti, jonka takia olen aina väärässä.

Sinulle, joka sekoitit aistijärjestelmäni

sE joka mua ymmärtää TäTä lukeKOO

Elä anna mun menettää sitä, joka tuli mun pää sissää. Se ei lähe sieltä, se sinne tuli, jäi jumii eikä lähe ennenku kuolen. Se oli mun persoona, identiteetti kaikki mitä mussa o paitti ittetunto.
Ja just sehäse oliki joka mua veti aina sohvapohjaa, sillonku ois pitäny hymyillä ja osoittaa, että millainen mää oon. Eikä aina norsunvittu ois mun naamaa koristanu. Sori siitä, sori tästä ja sori tuosta. Oon tehny monta pahhhaa asiaa aiva syyttä suotta. Mitä mietin ei monesti mua hymyilytä, mutta silti monesti mietin mite saisin sut hymyilemää. Toivoisin vaa, etten ois ainut joka eläää tässä ihmemaas, jossa jokainen meistä etsii itseään vaa. Ja silti oo varma että sen löytää ainuastaan ku löytää puolet itsestä, jostaki muualta ku su sielu sisältä. Te ootte kaksijakosii, toiset palat soppii yhtee, toiset o pilattu ja jotku siksei löyä ikinä oman sielukumppanin rytmii.
Se heiluu ja heiluu, pyörii ja pyörii, pää o nii sekasi ko ois ollu karusellissa vuosii. silti tällä ympärällä tarkotan ainuastaan vaa, sitä minkälaisii koululaisista tullaa tekemää. Anteeksi, etten ollut kunnon oppilas. anteeksi, että opin ajattelemaan. anteeksi, että koin senki ku näin äänet ja kuulin värit. Anteeksi etten ajattelu mitä kirjoitanku liia fiksut uppois elämääni. pijä mua tyhmänä nii tiiän mää oonki, mutta eritavalla mitä nää oikeestaa luulit. Ja jos sää tiiät mitä o automaatio kirjotus, se o tätä. Ja mielee tekee mielii sanoo että ahneella on yleesä paskane lopetus.


ps. En miettiny,en muista, ei kiinnsota mitä kirjotan, mutta joku mu ajatukset silti varastaa...

Sinulle

Muistan sen, kun kirjotin epäonnistuneen rakkauslaulun. Se oli rakkauslaulu, joka epäonnistui rakkauden epäonnistuessa. Uskon tunteiden viemään elämään, uskoin tuntemuksien vievän elämää oikeaan suuntaan, olkoon suunta mikä tahansa. Harmi että tämä rakkaus kyynisti minut.
Minut voidaan kuvitella sellaisena, kun haluan teidän minut kuvittelevan. Halusitte olla minua älykkäämpiä, no esitän tyhmää. Halusit olla minua parempi, no esitän huonompaa. Halisit olla minä, no esitin sinua.
Toiset puhuu kevät masennuksesta. Toiset taas se herättää henkiin, kuinka moni teistä keskellä työpäivää kivettyy paikalleen, katseen katsoessa ainoastaan aurinko joka häikäisee niin ettei sitä voi edes katsoa? Kuinka moni teistä sulkee silmänsä todellisuudelle. Kuinka moni teistä avaa ne uudellee ja näkee maailman ruohontasolta. Kuinka monet teistä pelkästään kaunis päivä jähmetyttää paikoilleen ainoastaan sen takia, että sen kauneus saa sinut hymyilemään?
Osaan nauttia elämästä. Nautin elämästä täysin hengenvetoin lukuunottamatta kroonista keuhkoputken tulehdusta. Elän elämääni normien sanelemana, moraalisääntöjen. Mää tätä sullle, mutta sillo sitä nääki oot mulle. Oon tullu klisseiseksi, mutta muut siihe ei pysty tai sitten muita se ei kiinnosta.
Haluaisin kuitenkin sinut, päivänsäde, valaisemaan pimeää katuani. Uskoisin, että maailmasta paljon on sinulta näkemättä. Maailmalla en tarkoita sitä estetiikkaa mitä silmäsi voisi havaita koivunlehtiensolmujen syntyessä, vaan sitä että näet niiden läpi. Haluiaisin opettaa mitä maailma on näin sammakon näkökulmsta, haluaisin näyttää mitä elämä voisi olla. Haluaisin näyttää sinulle kaiken kokemani ja oppimani, jotta se mitä sinä näkisit olisi muidenkin kuin katuvalojen valaisema.

Omistettu sulle, jonka silmät vei mun tunteet

-Häh?be

Ps. Se valonkatkasija, joka tuo valon huoneeseen johon aurinko ei paista, olet sinä.

Terve, olen Sami. Olen yksi niistä, jotka vasta humalassa etsivät itseään. Mikä lieneen pitikään muurejani pystyssä, no ne ovat sortuneet. Mikä lieneeen piti tajuntaani yllä, ne ovat kaatuneet. Missä ovat entiset ajatukseni, no ne ovat jo maatuneet...
Silmiä painaa alkoholin tuoma sävyte siitä etten osaa puhua itsestäni, mikäli en ole humalassa. JA mikä sopisi sen paremmin suomalaiseen luonteeseen. Ole siis sinäkin samisuomalainen. Kerron eksälläni, jolta näen kyyneleen vuotavan pitkin poskea. Anteeksi etten voi enään halata.
Näin kaiken läpi, kuvittelet minut monena. Kaikkena mitä halusit minun olevan, sitä olin. Mutta kuinkas sitten kävikään?
ja mihinkäs sitten päädytään, pelkään sitä pis...tipah8s l
kynytyus olemus maximius. vihaan elmää, oikeasti.,...

NO VITTU 12.3.2009

Ja näin ne päivät mennee...
Moraaliarvot heikkenee, sortuu ja silti sama äpärä on kailottamassa sulle kuinka ellää..
Ja tämäkää ossaa pittää ees huolta itestää...
Koittaa herätä, muttei kykene ko sammuttamaan torkun, jota on hakannut tiedostamattaan jo niin kauan, että on myöhässä...
Päivät synkkenee synkynemistään, vaikka on kevät...
Olisipa jo lokakuu ja olisin elänyt juuri kesän...
Kohtaisin talven uudella sisulla rinta rottingilla ja selkä suorana...
Toisin kuin nyt, kumarassa ja katse maahan suunnattuna...
Hymyilisin !
En niinkuin nyt, väkisillä katsoessa aamulla peiliin, ettei elämä näyttäisi niin vastentahtoiselta...
Miksen enään hymyile ?

...En ookkaa kirjottanu mittää pitkää aikaa. Siitä mistä enne nautin tuli pakko pullaa ja tapa todistella jotaki. Millä enne todistelin itselleni elämise sietämätöntä kynyyttä, tuli tapa todistella sitä muille. Mutta nyt toivon Hymyn valtaavan kasvoni valtavan sietämättömän hyvyyden tahdittamana. En minä ole hyvä Sinulle, ethän sinäkään ollut hyvä minulle ?...

...Täältä Kengän takkaa se aurinko paistaa ko Naantalissa konsanaan, tai ei vielä mutta tullee paistamaan. Näitä kauniimpia päiviä odotelessa olemme mananneet pskt päivät alimpaa helveti syöverii piiloo ja vihoviimose kive alle turvaa. A niinku Aakkoset, B niinku Paskat päivät, C niinku nii c vaa mennee, D niinq paskan päivän aakkoset. E niinku hurmio-tilassa niistä nauttimine...

...Ookko nää todistellee rakkauttas elämää tyhjillä sannoilla vailla tekoja? Oonko mää todistellee ylleesäkkää mittää tyhjillä tekkoila ilma sanoja? Tai vaikka koittasi sekottaa nämä kaks negatiivista asiaa keskenään, en saa siitä aikaan mtn positiivista. M.O.T..

...Jakamine o välittämistä. Siks mää jaanki ajatukset kaikkie kans. Harmi, että todellisuudessa välitän ainuastaa ittestä. Voi vittu, puhuin itseni pussiin. Ensimmäisen lauseen ristiin ja viimosen rastiin. Ehkei se mennykkää niinku ootettii? Ei tää vissii ollukkaa nii hieno paikka?..

^^ hajannaisia katkelmia ajatuksistani lähipäivinä, lähiaikoina, lähiviikkoina. Ihan miten sen haluat ite ajottaa, mehä eletää näitä niitä näitä päiviä.

-Häh?