Minä uskon kynyyn oloon, kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan kynyttäjään
Ja kynystä olosta nauttiaan
kynyn olon ainoaan poikaan
meidän herraamme
joka sikisi kynystä päissää
syntyi hyvästä olosta
nautti kynyn olon aikana
poissa poltettiin, tuhkaksi ja karisteltii
astui alas haadiaan
nousi kolmantena päivänä sohvalta
astui ylös vvn portaat
istuu kärpästen, isän, kaikkivaltiaan
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
kynyä oloa
ja kynystä olosta nauttimista
kynyn yhteisestä aamusta
kynyn yhteyden,
morkkiksen unohtamisen
fyysisen krapulan
ja iankaikkisen kynyn olon.
maanantai 16. helmikuuta 2009
perjantai 13. helmikuuta 2009
Lepää mieli rauhassa, valvomassa keskellä toivottavasti valveunie
Päivän alku, nii flegmaattinen. Tahtonu ees kieli liikkua suussa ko tunsi olevasa nii mato, joka o kaivautumassa yhteisöö, Wanhoje taustalla tanssien. Tuttu fiilis ku o tankki o aina tyhjä, yhtä tuttu fiilis ku aamusi pää o aina niin tyhjä. E muista kuka, mutta joku tais kyssyy että
paljonko voi järkeä tyhjää päähä mahtuu. Meikä kyssyy vastaa, eikö voitas vaa hypätä vaistojen
varassa kellumaa elämänvirtaa. Ja elämähä virtaa ku aamu suihku kello kuuelta otetaa, pessee hampaat, syö aamupallaa, vaikka 24hoosta jälelä puoliikaan. Herrään tähä päivää, tuntuu että fressimpänä ko koskaa. Perjantai-illa selvipäi jenggiä ympäri kaupungin ämpäri korvenkylie ja mantuje.
Se soittaa, vastaan. Sovitaa asiat. Se soittaa, vastaan. Sovitaa uuestaa. Se soittaa ja vastaan mielessää haista paska, mutta ok nyt me sinne tullaa.
Soitan, ei vastaa. Soitan, ei vastaa. Soitan, ei vastaa. Onneksi vastaa ku parikymmentä minuuttia ootellaa. Noni siellä ollaa.
Korvenkylile, maille ja hietasaarille. Ja aah vihdoin vvlle. Tuiraa KoohooCee ja sinne jumahettii. mietin nukkumista, mutta mielee palaa kysymys että eikö kaikki vois olla vaa unta?Tämä se on kuumottavan kylmän todellista, nauttimista kynystä olosta.
perjantai 6. helmikuuta 2009
tosiaankijokupäivämikäliekueeeskeluatiiä
Tää päivä o menny ja e muista siitä yhtikäs mittää. Ne tarinoitaa kertoo enkä voi käsittää,
mite oo moista tehny jote täytyy vääristää mielikuvvaa siitä, mikä meijjä maailmaa kuvvaa
parhaite kuvvaa ja se o se fiilis ku herätää. Ja ku herätää nii arki meitä kuttuu ko seireenit.
Ne haluaa mut aiva mu lähelleni ja vangitsee mut lumoude sisälle.
Ne pitää mut hetke sisällä, eikä päästä ulos vaikka haluisinki. Nää ovet aukee vaa yhtee suuntaa
sittenki. Mu tie valasee, pohjantähti valo pohjoiseen. E tiiä onko tää ees oikee suunta,
silti sinne ilman kompassia suuntaa. En tiiä minne mennä, en tiiä mitä tehä, kai mulle se aika näyttää.
Siihe asti steppaa mu sydämme tempoo, tempoo mihi se sykkii.
Se sykkii teille vappaille, vappaille teille. Se sykkii meille se sykkii teile.
se sykkii spliffille joka pallaa vappauella. Se sykkii kippiksille, jotka
kilistellää elämise rakkauelle
mite oo moista tehny jote täytyy vääristää mielikuvvaa siitä, mikä meijjä maailmaa kuvvaa
parhaite kuvvaa ja se o se fiilis ku herätää. Ja ku herätää nii arki meitä kuttuu ko seireenit.
Ne haluaa mut aiva mu lähelleni ja vangitsee mut lumoude sisälle.
Ne pitää mut hetke sisällä, eikä päästä ulos vaikka haluisinki. Nää ovet aukee vaa yhtee suuntaa
sittenki. Mu tie valasee, pohjantähti valo pohjoiseen. E tiiä onko tää ees oikee suunta,
silti sinne ilman kompassia suuntaa. En tiiä minne mennä, en tiiä mitä tehä, kai mulle se aika näyttää.
Siihe asti steppaa mu sydämme tempoo, tempoo mihi se sykkii.
Se sykkii teille vappaille, vappaille teille. Se sykkii meille se sykkii teile.
se sykkii spliffille joka pallaa vappauella. Se sykkii kippiksille, jotka
kilistellää elämise rakkauelle
maanantai 2. helmikuuta 2009
Paremman huomise kajo
Sekava tammikuu on jo unohettu, vaikken sitä ees tammikuus muistanu.
Ei se mittää nokka maasta, kohti taivasta ja taivaasta kohti horisonttia ja eteenpäi käyköön tiemme.
Kaikessa Korkealentoisuudessani aion lentää yli savupilven harmaan, joka värittää arkeani.
Värittäs tä harmaa, jollaki ilosemmalla sävyllä jos e siinä onnistu se o sama maalata mustaks.
Karistelis käsiltäsä ja huosuiltasa eilise tuhkat ja syntys uuestaa niistä oppimaa, mite eletää oikein.
Uskon vakavasti, että heittämällä kolikkoa päättäisin asiat toimivammin kuin nyt. Uskon myös, että jos tekisin asiat päinvastoin kun päätän ne tehdä asiat menisivät myös paremmin.
Tai sitten pitäs vaa avata sälekaihtimet ja antaa auringonpäivyje valasta päivämme. Nauttia hetke luomasta illuusioista, kuinka mahtavia päivät ovat ennenkuin todellisuus ottaa omansa. On helppo kertoa, kuinka pitäisi elää, mitä pitäisi tehdä. On helppoa kirjoittaa, mikä mättää, mitä sille pitäisi tehdä. Harmi, että vaikka tietäisin, mitä tulisi tehdä, en sitä osaa tehdä. Enkä saa edes aloitettua sitä.
Mutta Hän kuka varasti ajatukseni, eikä suostunut niitä palauttamaan, voisi palauttaa arjen maanpinnalle. Arjen, jota ei tarvisi polttaa poissa nauttiakseen siitä. Vaan päivät, joiden harmaa väri on muuttunut punaiseksi, jota maalamme yhdessä taivaanrantaa paremman huomisen kajon toivossa. Tää o sulle, jota ajatteli tätä kirjottaessa. Tuossa sulle suti, tässä mulle suti, maalit o yhteiset. Maalaa unelmas samaa kohtaa ku minä omani, nii nähhää miltä näyttää meidän unelmamme valossa paremman aamunkajon.
Ei se mittää nokka maasta, kohti taivasta ja taivaasta kohti horisonttia ja eteenpäi käyköön tiemme.
Kaikessa Korkealentoisuudessani aion lentää yli savupilven harmaan, joka värittää arkeani.
Värittäs tä harmaa, jollaki ilosemmalla sävyllä jos e siinä onnistu se o sama maalata mustaks.
Karistelis käsiltäsä ja huosuiltasa eilise tuhkat ja syntys uuestaa niistä oppimaa, mite eletää oikein.
Uskon vakavasti, että heittämällä kolikkoa päättäisin asiat toimivammin kuin nyt. Uskon myös, että jos tekisin asiat päinvastoin kun päätän ne tehdä asiat menisivät myös paremmin.
Tai sitten pitäs vaa avata sälekaihtimet ja antaa auringonpäivyje valasta päivämme. Nauttia hetke luomasta illuusioista, kuinka mahtavia päivät ovat ennenkuin todellisuus ottaa omansa. On helppo kertoa, kuinka pitäisi elää, mitä pitäisi tehdä. On helppoa kirjoittaa, mikä mättää, mitä sille pitäisi tehdä. Harmi, että vaikka tietäisin, mitä tulisi tehdä, en sitä osaa tehdä. Enkä saa edes aloitettua sitä.
Mutta Hän kuka varasti ajatukseni, eikä suostunut niitä palauttamaan, voisi palauttaa arjen maanpinnalle. Arjen, jota ei tarvisi polttaa poissa nauttiakseen siitä. Vaan päivät, joiden harmaa väri on muuttunut punaiseksi, jota maalamme yhdessä taivaanrantaa paremman huomisen kajon toivossa. Tää o sulle, jota ajatteli tätä kirjottaessa. Tuossa sulle suti, tässä mulle suti, maalit o yhteiset. Maalaa unelmas samaa kohtaa ku minä omani, nii nähhää miltä näyttää meidän unelmamme valossa paremman aamunkajon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)