Hyvää joulua

Tunnen ihmisiä, jotka kertovat minulle asioita joita harvat kuulevat.
En väitä tuntevani alkemian saloja, en edes välitä kuulla ikuisesta elämästä. Kuitenkin minulle on tarjottu mahdollisuus nähdä asioita, joista harvat vain kuulevat. Kuvitella asioita, joista harvat vain lukevat. Tuntea asioita, joita harvat voivat sanoiksi pukea. Uskaltaisin väittää, että elän äärettömän kristallin sisällä ,joka tuntuu särkyvän joka kerta kun edes puhallan sinnepäin. Pidin itseäni älykkäänä siihen asti kunnes ymmärsin, mitä älykkyys on. Pidin itseäni jopa muita parempina, kunnes alkoin nähdä asioita joissa muut olivat niin paljon minua parempia. Kuitenkin kirjoitan jeremiaadeja kuin muinoin pappisväki, koska en usko että tämä maailma on sitä miltä näyttää. Se on kulissi jostain suuremmasta, eikä se ole joulunhenki. Se on jotain aivan muuta, hyvää joulua !

Ikkunaprinsessat, olen liian saamaton tähän, tulen ja rikon ikkunanne. Loppuu se hymy.Olen lopeen kyllästynyt harmaaseen, harmaisiin pilviin, harmaisiin seiniin, harmaisiin lattioihin ja harmaisiin tunteisiin. Vihaan pilkettä silmäkulmissa, olen varmasti ainut ihminen maailmassa joka vihaa hyviä aamuja. Nousen tahallaan väärällä jalalla, ettei varmasti päivä olisi hauska. Olen täynnä tylsyyden tuomia harhakuvia siitä, mitä olisi mieluista tehdä. Nyt tiedän ! Ostan köyden, teen silmukan ja lähden kalastamaan....

Mitä sitä ei tekisikään ajan tappamiseksi? Nimesin ajan ja tapoin sen lutkan mielessäni kymmenen kertaa ja silti vilkuilin siihen viiden minuutin välein. Ei se anna rauhaa, en kyllä kaipaisikaan sitä enään siinä vaiheessa kuin sitä on. Kuvittelin täydellisyyttä sen perusteella minkä näin olevan epätäydellistä. Rakensin palapeliä ulkomuistista, mutta en muistanut miltä sen täytyi näyttää, siksi elämäni on tämän näköinen. Katsoin tähtikarttoja, etsin onnellisia tähtiä. Tähdenlentäessä toivoin vain uutta tähdenlentoa. Seurasin varjoja ikuisuuden, ennenkuin ne lakkasivat liikehtimästä. Katsoin kuperia seiniä ja koveria lattioita kuin minulla olisi paskat halppis pleksit päässäni kokoajan. Saisin elinkautisen tuomion, jos tuomari kuulisi kaikki suunnitelmani tappaa milloin kenetkin ja milloin räjäyttää itseni missäkin. Olen varmasti yksi riivatuimpia normaaleja ihmisiä, kyllä olen normaali, te muut olette hulluja. En voikuin hymyn sävyttämänä nauraa tälle kaikelle mitä päässäni liikkuu. Yhtä aikaa kuitenkin itken, kaikki on hyvin. Itkisin kyllä vähemmästäkin. Maalasin taivaan mustalla ja rannan valkoisella, ei en ole mikään taivaanrannaan maalari. Ajattelin satoja sanoja ja luin kymmeniä kirjoja, mutten osannut lukea edes omia ajatuksiani. Olen hän, kuka ei koskaan saanut kuvaa kiiltämään. (Se johtui vain siitä, että jäin ihastelemaan heijjastusta jonka aurinko siihen loi)

-Häh?-be

ps. Milloinhan ajatukseni virtaa normaaleille raiteile, onneksi olen oppinut pitämään mölyni mahassa...

Vastavirtaan

"Onnea purjehtimiseen vaikka oletkin soutanutkin koko ajan."
Ja herätessä lämpimän kosteaan aamun ihmettelin.
Sitten alitajunnastani jokin sen totesi:
"Olisin voinut purjehtia kokoajan, mutta minä päätin soutaa.
Ja soudin soutamistani kokoajan väärään suuntaan, edes
itse sitä tietämättäni. Ihmettelin kyllä monesti, miksi kaikki
on näin raskasta ja vaikeaa. Soudin tietämättömyyttäni
vastavirtaan. Kunnes viimein sen huomasin olin jo melkein
vastarannalla. Siellä oli ikävä huomata että tuuli oli laantunut.
Joudun jälleen soutamaan takaisin keskelle ja sieltä toiselle
puolelle. En voikko toivoa että alkaisi jälleen tuulla."
Sinä aamuna ihmettelin pitkästä aikaa kuten lapsi.

Elämme outoja aikoja toveri hyvä

Olen toivonut liian useasti ja liian montaa asiaa.
Olen epäonnistunut ja onnistunut, joka ylämäki lie edelleen
on toiseen suuntaan alamäki. Dollareita dollareita kursseja
euroja tässä verottomassa maassa jää herra isokiho vaille
osaansa ja yhteiskunnan syöpää pitää aisoissa enään
kuumotus stressistä.
Elämme outoja aikoja toveri hyvä
en voinut kuin kirota hänen surtaan, mutta sympatiaa
en ole myöskään saanut osakseni. Kohtalo - hmm. tämän
sanan hajun katkusta pidän kovasti osakseni. Jos se on
tapahtuakseen kaippa se tapahtuu itsestäänkin - koitan
ajatella suoraan, mutta ympyrät muuttuu vain neliöiksi
ja olemme taas lähtöpisteessä. Ikävä myöntää mutta
pidän enemmän ympyröistä, piireistä, kehistä, ringeistä
kuin neliskummallisuuksista.
Lennä lennä sudenkorento noidan kanssa yöstä yöhön
ja sokaise ne jotka luulevat näkevänsä ja avaa niiden silmät
uuden kun ne eivät luule. Saankohan tästä jännittävästä
näytelmästä osani ? Ainakin minulla on avain, tähän
improvisaation tappamaan näytökseen.

Ei, en todellakaan usko ihmeisiin, tai siis en ainakaan kovinkaan ihmeellisiin. Ei, en myöskään usko mahdollisuuksiin, tai siis en ainakaan jos ne ovat kovinkin mahdollista. En usko myöskään mahdottomuuteen. En oikein usko että tiedän mihin uskon. Parjaan Zeusta, rukoilen jumalaa. Olen toisessa ajassa ja paikassa missä olen. Olen ollut tuossa violetissa kaupungissa, joka hohtaa maagiikan auran valoa. Olen ollut täydellisessä pimeydessä keskellä mustaa valoa. Olen jutellut kuoleiden kanssa. Olen kuvitellut itsemurhani tuhannelle eri tavalla. Silti olen kirjoittanut testamenttiini etten halua kuolla. Olen kulkenut tuhannesta polusta ainoastaan kahta. Olen myös aika varma etten tiedä vieläkään kuljenko tätäkään edes oikeaan suuntaan. Täällä kompassi pyörii ympyrää ja tyhjiö on täytetty tummilla sävyillä, johon joku on heitellyt räikeän punaista kun tahallaan sinne tänne.
Olen pitänyt liian kauan silmiäni kiinni tajutakseni, missä mennään. Kukaa edes olen ? Siihenkään kysymykseen en osannut vastata.

Oli pari juttua mielenpäällä

Ku elää kaksoiselämää ei tiiä ennää mistä puhua ja mistä ei.
En usko että punainen nappula internetissä on sattumaa
Sattuma on olemassa se on kohtaloa joka noudattaa epätodennäköisyyksiä
siksi olemme olemassa, mutta miksi raha on vallassa, ystävyys ostettavissa
materialla ja miksi tunteita kielletään miksi riutunu rakkaus tuntuu pahalta
katkeruus suloiselta miksi ei voitaisi vain olla.
alla muutamia ajatuksia

Ja sen verra rahasta

Sun napa maksaa mulle dollarin
vaikka luulet että munki silmis kiiltää dollarit
pijä rotsis en kaipaa oravannahkojas
katoko mää voin iha yhtä hyvi omistani tarjota
Mietitäänpä uuestaa eettisiä arvoja
voiko niitä tosiaa vertailla euroisa
Raha se pyörittää maailmaa mutta nii se o vaa
jos et opi maailman päälä tasapainoilemaa

Ei riitä mikkää ei
ei ikkää vaa riitä mikkää
mikä tässä mättää
mulla on kaikkee mutta pittää saaha lissää

Sun navanko ympärillä ne dollarit pyöri
näikkö nää kuinka kauniisti ne kiilteli
kunnes jatko kulkuaa rahan luo kohti
rikkauksiaa joiden päällä istuu herra isokiho
Nyt ei oo massii eikä mitään muutakaa
mitä et voinu massilla ostaa
yhtäkkiä dollarit navan ympäriltä o kadonneet
ja normaalit normit ja arvot mielee palanneet

ei riitä mikkää ei
ei ikkää vaa riitä mikkää
mikä tässä mättää
mulla on kaikkee mutta pittää saaha lissää
onko sulla enemmä
kiitos, voisin ottaa ehkä sitteki vielä vähä enemmä

Tiedetään tiedetään, kaikki hauska on kiellettyä.
Oikeastaan kaikki on kiellettyä. Elä Elä ja Elä.
Elä hetkessä Elä. En hyväksy mitään. En rakkautta
En vihaa. En katkeruutta En myötätuntoa.
En Uskoa en Skeptismiä. En Pelkoa en Rohkeutta.
En Sanoja En tekoja. Ei Puhettakkaan ystävyydestä
tai vihamiehistä. Ei ylämäisiä ei alamaisia.
Ei rauhoja ku ei oo sotia. Ei saasteita ei tehtaita.
Ei liittovaltoja ei valtioita ei kaupenkeja ei kyliä.
Ei yhteisöjä ei ryhmiä. ei ryhmiä ei ihmisiä.
ei surrealismia ei realismia, ei modernismiä
ei oikeuksia ei velvollisuuksia ei kysyntää ei tarjontaa
luonto sais vaa kulkee kulkuaan

Ajatella, joutuu priorisoimaa ystävyyttä
määritellä nytte ystävyydelle hinta
määritelle mulle hinta ja osta mun ystävyys
oon varmaa aika halpa ystäväksi
kerta kaikki o nykyää vailla ja ymmärrä miksi
Lehmiä ojassa, ja tietenki niitä lehmiä koitetaa
iskiä. Pitäs koittaa pulut puluina tidit tideinä
mutta maalaisjärkeä ei sovi unohtaa.
Vihallakin on silmät, ja korvat jotka kuulee
paranoijjaa. Ei tiiä mihi uskua jos uskoo
yhtäaikaa liian montaa totuutta. Koita
valita ko o tuhat ja yks oikiaa polkua, jotka
haarautuu taas poluiksi jotku vieden syrjempään
ja jotkut kiemurtelevat yhteen. Ihmeellinen
tämä elämä. Silti ne koittaa laittaa hintalappua
tällekkin. Määrittelin hintani, se olkoon vapaus.

tunteitte vuoristorattaa

hyppää peesii
me kaks vaa messii

avut essii mulla sanat sulla tissit

Tunteitte vuoristoradalle
mä tuoksun imelälle ja sä vanhalle viinalle

tuhanne ja yhe tarinan maa
lentävällä matolla matkaa psyykkesi akrabaa
maalaan susta kuvitelma kauneimmilla väreillä
joita kannan mukana taivaaranna äärellä

matkatessa lailla mikin fantasiaa maalatessa
susta tarinaa sinipunasta violetinpurpuraa
vihreäntummaa visuaalii joka laajenee ja suppeaa
su sydämme tahtii

Haluaa tähet taivaalta norpat saimaalta
timantit maan alta haluaa kaivaa maan sun alta
haluaa luokses asumaa halua kuulla salaisuudet
joita et muute ees äänee sanova kuule

Haluaa asumaa nukkekottii muovisee
mikämikä maaha jossa tunteet o muovii paskaa komedia
draamaa ko tragikoomista tästä luotii
elämä on kuolemista ja just varmaa kuoltii

En ees tiiä uskallakko nää kattua silmii mua, ettei kaikki maailman valheet paljastus.
oikeestaa sillä ei ees väliä ku puhutkin kuin katsoen yläviistoon. oksettaa, paskattaa suorastaan ripuloi suusta. ei se mitään jauhakaa mitä jauhatte ja uskotelkaa mitä uskottelette. TUUTTE KAIKKI HULLUIKSI, ja vitut se o susta kii. usko vaa että oot hullu nii oot !

Nää on näitä niitä näitä päiviä, oikiastaa päiviä joitaki mitähä lie.
Hoidan hommani tyylillä kuten pitääkin. Teen kuten arjen säännöt käskevät.
Ylitänkin jopa itseni kerran jollen kahdestikkin ! Eihän roomaakaan päivässä rakennettu muttei myöskään minun masennusta poistettu. Olen nähnyt ystäviä monenlaisia, kun he olivat syytöksensä syyttäneet ja tuomitut oltiin tuomittu, he luulivat saavansa valtaa niin valtavasti että valtavirtaan hukkuminen on tapahtunut. tekisi mieli sylkeä naamalle. kiitos näkemiin ja hei. ps kuka arvostaisi sinua jos et arvosta itse itseäsi ? entä kuka arvostaisi sinua jos sinä et arvosta häntä ?!

päivä oli varsin outo

Heräsin ja lakana tuntui kuin seinältä joka oli kaatunut päälleni. APUA, teepaitani koittaa imeä minua itseensä. Silmiä kirvelee kirkkaus, joka epätavanmukaansa saa minut surulliseksi. Täältä on pakko päästä pakoon. Kuinka epämukavaa onkaan peseytyä, vihaan kylmyyttä. Levottomat jalat on pyöriny ympyrää jo kellon verran, pakko lähteä pois täältä.
Jalat steppaa siksakkaa ja huppu olis pitäny päällystää foliolla. Onneksi aurinko saa minut tajuihini pikkuhilijaa, päivä on suruline ja onnellisuus kemiaalinen. Olen ystäväsi, olen kaikkien ystävä, miksen olisi ? Tarraudun sinuun, sinuun, sinuun ja sinulle huudan nimeäsi ! Tule mukaamme ja hän valmisti meille lasagnea, mutta minä ostin euron juustohampurilaisen.
Pyöräytin rullaa revolverissani, miksi tulisinkaan ammutuksi ? Näen jo vereni seinässä ja tunnen jo painajaiset luissani. Tärisen kylmästä vihasta. En ole ennen huutanut, enkä rikkonut mitään vieläkään. Pakko päästä eroon näistä ajatuksista, kuristan ne tai sitten sen yh-äidin lapsen jonka kanssa puhuin. Voisitteko päästä minut pois täältä ?
Olen menossa aina kohti päämäärääni koska en tiedä minne olen menossa. Toivottakaa minulle onnea, koska todella toivon parasta ja mitä pelkäisinkään, ylistän tyhmyyttä, enkä pelkkää mitään.

Lakananit ovat olleet samat kohta viikonpaivat, riippuen vaatteista jotka paalla nukahdan.
Sankyni on ollut sohva, lattia tai sanky. En osaa paattaa mika niista on mukavin.
Omatunto rukka on tullut niin monta kertaa puukotetukse selkaan ja voi selkaranka,
sinunkin joka nikama on tullut taitetuksi jo 21 vuotiaana. En arvannut etta neiti Viettelemys kuristaisi herra Selkarangan kameran kuvassa. Isoveljen taytyi olla kauhuissaan, koska samalla apulaiskomissaariot kuri ja jarjestys kidnapattiin. Onneksi auton takakonttissa on mukava matkustaa.
Olen niin kyllastynyt naihin liikkuviin seiniin, etta voisin itse alkaa liikkumaan.
Todennakoisesti paras ystavani kyynisyys saa minut pian uskomaan ettei se betoni ole
seinan tuolla puolella tata seinaa harmaampaa. Raikas hiilimonoksiidi syrjaytti hapen viime viikolla. Olisit ollut tervetullut katsomaan, ellei olisi ollut niin savuista ettei
taistelu edes Poikein eroittanut.
Jaakaappini valo on oikea rohmu ! Tiistaina se oikein notkui ruuasta, jota viela silloin halusin saastaa. Jo torstaina tuo rohmu oli jattanyt jaljelle syomakelvottomat jatokset.
Solidaarisuuden nimissa vein ne lokeille ja alan paastota.
Seuraavaa yota odotellessa.
Ja paivaa, taidan kuitenkin tanaankin tanaankin sita virnuilijaa,
koska tiedan pahan palkkapaivan olevan oisin.


tama on oudoin elama, jota olen elanyt.

porras kerrallaa alemmas

Mikkää tunnu taaskaa miltää, ellei pahaa lasketa.
olen niin tottunut siihen etten jaksa välittää sen läsnäolosta
Jättäisitte minut rauhaan ! mutta ei teidän on vain
jatkettava molli sointuisten sävelten soittoa.
Taivas täyttyy riitanuotteista, näen ne jo nyt
vaikkei kukaan muu edes kuule niitä. Mitä tekisin ?
Tekisi mieli luikkia yli pensasaidan kuristamaan
valakoisia riikinkukkoja. Mutta minä olen raukka
ja nakkaan kolikkoa asiasta. Päätöksen vaikeus
helpottuu kun antaa kohtalon päättää, enkä todellakaan
ole onneni seppä kuten eräs naamapuoli.
Kuitenkin huokaisen jälleen helpotuksesta, kyllä
olen edelleen vedessä enkä juoksuhiekassa jossa pelkäsin
olevani. hmm. kiveä kaivamaan, mutta minne lie ratkaisu.
pelottaa niin ettei koskaan. pikimusta päivä voi olla
mikä tahansa päivä. Olen loukussa rakastuneena kiellettyyn
rakkauteen. Antakaa minun olla, ampukaa amorin nuolenne sinne
missä en ole ! En kaipaa niitä, EI en todellakaan.
Ennemmin istuisin tässä ikuisesti kalastamassa onnea, joka
kerta toisensa jälkeen on päässyt karkuun haavistani.
Kyllä olen huomannut, juuri tämä liian pieni silmuinen
haavi on ongelmani.

heräsin vai nukahin vai kumminpäi se menikää

Olin siellä, olen melkein varma siitä. Näyn varmasti edelleen sen kameran nauhalla joka kuvaa kauppurienkadun ja isokadun risteystä. Kalpea lähes läpikuultavat kasvoni lienee pysyvät piilossa mutta kuvan välityksestä on aistettavissa ääniä jotka häiritsee kulkijaa. Ah pääsin sisään, enkä halunnut ulos, koska oli niin pimeää,, että oli helpompi vain asettua aloilleen. Katuapteekkarit diagnisoi ja oman mielen kemistit luo maailmansa katsoen sitä koeputken läpi. Siitä vinkkelistä näytit oikeastaan aika kauniilta, mutta mukavinkin turruus loppuu aikanaan ja HEI jälleen huomasin että olinkin ainut valkoinen lammas mustien joukossa ja tietenkin minua syrjittiin.
Huusin yöt nukuin koiranunta päivät ja kun satoi vettä eikä lunta uskoin että alkoi kissanpäivät. sitten muistin että EI, se on ehdoton ei, sekä pupuille että kissoille, varsinkin jos he ovat kasvaneet jo siihen ikään missä he kuvittelevat ivaavansa elämää, muttei näe että se elämä on heidän nykyisyytensä joka on luomassa tulevaisuutta ja kirjoittamassa historiaa. Anna minulle kuvasi ? minulla on jo kädessä leimasin ja nuijja jolla tuomitsen, varastin ne isältäsi ja hänen kaveriltansa.
Tuomio: Kaksi päivää elämää housut jalassa taivaalla timanttien kanssa
Leimaus: Koska et tullut ikinä takaisin sinusta lie tuli ...

omistettu = ) = ) = )

huor

Kato mua silmii no mitä näät
kerro kerro jo kuvastimet sielun
mutta hei oota oota koitan pittää
ettei nää vaa valuis mun nieluu
mitä se riehuu padot halkee ja se vesi kiehuu
lippu puoles salos liehuu no sytytän se tullee
kuis sulla kulukee kuka kuhunki kuttee
tuo vale sua pukkee pukeudu siihe usiamminki
Rakas pelottaako sano nii sulen sälekaihtimet
peitoalle ajatuksii piiloo nii kaikki ku ennenki
ai ekkö päässy niitä pakkoo mutta rakas
sule silimäs eikö isäs kuttunu sua pikku prinsessaks
onko tuo perinnöllistö ne kyssyy multa
ei jouva vastaa ku juttelen yhtäaikaa jo sinun ja sun kaa


Ja mun rakkaus suhu roikkuu ko hirsipuusa
kiinni juuri katkeavassa narussa
hah anna mun nauraa, tuntee, sulle laulaa
ulos salaisuudet kaivaa sun käsikarvarsista
ostan sulle kukkia siinä rakas sulle narsissi
siinä budii eikö kaikkee pidä koittaa siinä pilli
ime sitä huora ai mite tapahtuu no olo o hyvä
voi että tää täydelline nainen onki vielä tyhmä
kerroppa muillekki miksei sua voi raiskata
ko oot oottamassa valmiiks ilma housuja raiskaajaa
vieläkö tykkää siitä että sut seinää paiskataan
otassas lukee mua pankaa vai oliko se persees

tarina opetus mitä tullee ko kaike saa äiti
psykologi panemassa tyttösä perseestä taiteilijaa
ehkä su pitäs päästä puhuu no tervetuloo tuiraa
vielä o kirjottamatta lopetus tähä tarinaa

tilanne katsaus

En tiedä näenkö kunnolla.
Täytyisi ottaa silmä käteen jotta näkisi paremmi.
Aah jo näenkin, siellä on aurinko varjonsa kera !
ENTÄ teatterikankaat, kuinka keksittekään käyttää niitä ?
kolmeen säteen muodostama yksi prisma.
Tahdot nähdä lisää tätä taidetta ja minä
luon siitä teoksia. Selvästikkään timanttikilpinenkilpikonna
ei ollutkaan konna tarinassa yksisarvirvisten.
Alan epäilemään että lutka nimeltä elämä se sielä vain
virnuilee, jälleen..

Halloo halloo halloo
onko sielä kettää, kuuleko mua kukkaa, oonko mää yksin täällä
vai ketä nää kaikki muut o ? En oikiastaa oo ennää iha varma kuka oon.
Joku sanelee moraaliarvoja mun aivoon, miten ajatella, just niinku
koko paska järjestelmä joillekki jopa 100 vuotta.
Onneksi koen sentää olevani osa luonnon kiertokulkua jonka syklien
sykyröiden sykkiessä koen eläväni, vaikka se harvoin hyvältä tuntuu.
Olen mukavasti turta. Vitutus ei vituta, se on normaalitila niinkuin
vitutus on teille on ahdistus minulle ja niinkuin ahdistus on teille
on se puhdasta pelkoa minulle.
Näen asiat vastahakoisen mustavalkoisesti, eihän muita värejä ees ole ! Taistelen
ääripäitä vastaan jossakin keskimailla, varmaankin arjen harmailla
seuduilla jonne eivät katuvalojen lumeneet loista, mieleni tummuessa
öiden vaihtuessa päivistä taas öiksi. On parempiakin hetkiä.
Onhan joka alamäki kuitenkin toiseen suuntaan ylämäki, olen
vain aina menossa väärään suuntaan..
Olen lähes voimaton ja juuri siksi laitan kaikin voimin vastaan
ja koitan koittaa elämistä siinä farssissa, täällä ns. betoniviidakon lakien
armoilla. Uimassa vastaan valtavirtaa, jossa poliisi esittää leijonaa
eläinten kuningasta karjumassa oikeutta, harmi että se on korviini
sian ujellusta.
Tahtosin olla avaruuslintu, joka kalan lailla soljuu tyhjiössä
vailla rajoituksia joita luontokaan suo. Syö tai tule syödyksi tai
sitten elä syö ollenkaan. ole tai lakkaa olemasta tai sitten
mitään ei ollutkaan..

Voi voi voi oi voi. Lässyn lässyn lälläl lää. Rakkaus on violettia, koska kahta sellaista ei mahdu samalla sivua lehteä. Se on liian suppea. taikka ohut, laiha ja heikko, muttei tietenkään särkyvä, pikemminkin lähes särkymätön. epäilen ettei voi hajottaa sellaista mitä ei ole vielä rakennettu. siksi luotan itseeni. Jos sää oisit keltasta mää oisin varmastikki mustaa, mikä o hölmöä, koska minä vihaan pimiää ja sinä valoa vai sanoisitko pikemminki että rakastat pimeää ja minä valoa. En osaa päättää enään millainen olen, osaatko sinä paremmin ? Vedetään asiasta korttia, pitkää tikkua taikka kymmentä tikkua laudalla, koska huomenna saatan olla pimpom pelistä pois.

Chess

Pitihän se käydä kolkuttamassa helvetin portteja, että näin edes vilkauksen taivaan ekstaasista. Noh olenhan mie täällä edellee tallaamassa kovvaa asfalttia ja toitottamassa kovvaa päivää. Ihmiset on kivoja, jos raiskaaja tulee, ota paita pois, hämmästytä, hämmennä, selviä, ole selviytyjä ! Ihmettelen persoonia, miten heistä on tullut tälläisiä, miksi näen itsessäni tyhjän kuoren, jonka sisältö katsoo sinua makuulta silmiin. Uskoakko sitä ? ei en usko mihinkään, olen liian kova päinen, kuitenkin noustan leukaa ja katson läpi aavan meren kaitsiman sumun sylkien perään ja huutaen: 'EN VAIHTAISI PÄIVÄÄKÄÄN.' Näin sen hymyssäsi, se oli pahaa suopa, näin sen silmistäsi, ne olivat juonittelevat. Tunsin sen sydämmessäni, olen vain nappula pelissä jossa ei ole voittajaa. Pelataanko ?

Perjantai aamun ajatuksia

Peiliin katsoessa nääkkö nää rinta rottingilla olevan
miehen vai kasaan lysähtäneen nistin?
Pyöriikö kysymys päässäsi lailla kalenterin, jonka
viikot vaihtuvat kuukausiksi miettiessäsi.
Mitä edes on tyytyväisyys ja miksi minä pyrin siihen?
Oikeastaan valittaminen on kivaa !
Voisinpa valittaa enemmän, koska jos en voisi valittaa
mistään elämän pinnaliset puolet oksettaisivat minua
niin että saisin sairaslomaa elämästä.
Ja kuka sitä haluaisi kun elämästä ei saa edes palkkaa.
Vai onkohan paha saa palkansa lauseessa perää ja
pitäisiköhän olla mahdollisiman paha, saadakseen
mahdollisimman mojovan palkkashekin.
Jos saa vielä muutkin valittamaan, uskon sen lisäävään
ainakin yhden nollan lopputiliisi.
Ei kait se auta kuin lähteä aiheuttamaan yleistä pahennusta,
aiheuttamaan riitoja ja solvaamaan kivoja mummoja.
Kerta niin monen elämäntyö on kerätä mahdollisiman
paljon varallisuutta, jota en voi kuoleman jälkeen käyttää,
niin minun elämäntyöni olkoon todistaa, että paha todella
saa palkkansa lopussa ! Paheet soikoon korvissa tänä
perjantaina, jona jokainen voisi antaa kortensa kekoon
täysin ketään hyödyttömillä ja ainoastaan vahingottavilla
teoilla. Tänään varastetaan, rikotaan, loukataan, haukutaan,
potkitaan haukkuvia koiria, kusetetaan yhteiskuntaa, poltetaan
rahaa, Tänään aloitetaan idiotismin vallankumous. Tyhmyyden
kerta kaikkinen ylistys. Nostakaa päät, sytyttäkää soihdut
ja lähdetään polttamaan perustuslaki, jokaisen kansalaisen
sydämmestä. Kansanedustajien työpaikka olkoon kivilouhos
arkadianmäellä. Presedinti pysyköön keulakuvana ja olkoon
liikkumatta mannerheimin patsaan tilalla loppuelämänsä.
Oikeustaloista tulee vääryistaloja, joissa ainoastaan
tulkitaan kuinka väärin, joku oli tehnyt ja määritellään
kuinka monta pistettä hän teostaan saa. Tietysti on
lista Hall of Fame, johon pääsee kaikkein parhaimmat pojat.
Tosin vieläkään ei ole löytynyt syyllistä kuka sen kaiken
roskan maailmanluonnista loi, hän varmaan muuten johtaisi
tätä listaa. Ja nyt kaikki osoittakaa ja naurakaa listan
toiseen päähän. Gandhi olikin väärässä ja kärsiköön
siitä hyvästä. 2012 täältä me tulemme, seuranamme
sokea Anarkia, johtajana Isoveli, joka on konkretusoitu
yksi silmäiseksi pyramiidiksi.
Tai
Ehkä sittenkin liityn alkaidaan ja lähen räjäyttämmää
sitä vitu arkadianmäkiä, tai toisaalta se ois myös perjantai
voisinpa vetäistä myös kännit ja käydä osoittamassa
mieltä lähikuppilan baariminnalle.