Olin siellä, olen melkein varma siitä. Näyn varmasti edelleen sen kameran nauhalla joka kuvaa kauppurienkadun ja isokadun risteystä. Kalpea lähes läpikuultavat kasvoni lienee pysyvät piilossa mutta kuvan välityksestä on aistettavissa ääniä jotka häiritsee kulkijaa. Ah pääsin sisään, enkä halunnut ulos, koska oli niin pimeää,, että oli helpompi vain asettua aloilleen. Katuapteekkarit diagnisoi ja oman mielen kemistit luo maailmansa katsoen sitä koeputken läpi. Siitä vinkkelistä näytit oikeastaan aika kauniilta, mutta mukavinkin turruus loppuu aikanaan ja HEI jälleen huomasin että olinkin ainut valkoinen lammas mustien joukossa ja tietenkin minua syrjittiin.
Huusin yöt nukuin koiranunta päivät ja kun satoi vettä eikä lunta uskoin että alkoi kissanpäivät. sitten muistin että EI, se on ehdoton ei, sekä pupuille että kissoille, varsinkin jos he ovat kasvaneet jo siihen ikään missä he kuvittelevat ivaavansa elämää, muttei näe että se elämä on heidän nykyisyytensä joka on luomassa tulevaisuutta ja kirjoittamassa historiaa. Anna minulle kuvasi ? minulla on jo kädessä leimasin ja nuijja jolla tuomitsen, varastin ne isältäsi ja hänen kaveriltansa.
Tuomio: Kaksi päivää elämää housut jalassa taivaalla timanttien kanssa
Leimaus: Koska et tullut ikinä takaisin sinusta lie tuli ...
omistettu = ) = ) = )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti