Mikkää tunnu taaskaa miltää, ellei pahaa lasketa.
olen niin tottunut siihen etten jaksa välittää sen läsnäolosta
Jättäisitte minut rauhaan ! mutta ei teidän on vain
jatkettava molli sointuisten sävelten soittoa.
Taivas täyttyy riitanuotteista, näen ne jo nyt
vaikkei kukaan muu edes kuule niitä. Mitä tekisin ?
Tekisi mieli luikkia yli pensasaidan kuristamaan
valakoisia riikinkukkoja. Mutta minä olen raukka
ja nakkaan kolikkoa asiasta. Päätöksen vaikeus
helpottuu kun antaa kohtalon päättää, enkä todellakaan
ole onneni seppä kuten eräs naamapuoli.
Kuitenkin huokaisen jälleen helpotuksesta, kyllä
olen edelleen vedessä enkä juoksuhiekassa jossa pelkäsin
olevani. hmm. kiveä kaivamaan, mutta minne lie ratkaisu.
pelottaa niin ettei koskaan. pikimusta päivä voi olla
mikä tahansa päivä. Olen loukussa rakastuneena kiellettyyn
rakkauteen. Antakaa minun olla, ampukaa amorin nuolenne sinne
missä en ole ! En kaipaa niitä, EI en todellakaan.
Ennemmin istuisin tässä ikuisesti kalastamassa onnea, joka
kerta toisensa jälkeen on päässyt karkuun haavistani.
Kyllä olen huomannut, juuri tämä liian pieni silmuinen
haavi on ongelmani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti