Testi kuukausi

Kokeilin elämää ilman mausteita, puultahan se maistui.
Kolme viikkoa katkerana järsin mautonta puuta, tosin
ensimmäisen viikon se maistui pahimmalta ikinä.
Joka ikinen haukkaus elämää sai aikaan kylmiä väreitä
jotka tiesi kuumaa hikeä. Pirujen nakatessa noppaa
kuumemittarin lukemasta joka heittele 37 molemmilla puolilla
koko viikon. Toinen viikko meni sopiessa pirujen kanssa
sieluansa takaisin, melkein sen sainkin mutta sitten eräs
yllättävän iso laguaani söi sen. Tämän johdosta kolmannesta
viikosta tuli tylsyyden helvetti. Tämä arjen tylsyys, joka
normaalista elämästä seurasi söi luovuuteni, vapauteni tehdä
mitä haluan, ajatella mitä haluan ja vapauden elämää ilman
muiden määräämiä rutiineja. MUTTA EI, minä aloin parempien
rutiinien puuttesta katsomaan Big Brotheria, vaikka omassa
elämässäkin on tarpeeksi isoveljen valvomista. Neljäs viikko
olikin syöksykierre ja koettelemus, jossa selvisi mikä minä todellisesti
olen. Ikinä en ole, en siis ikinä, oppinut itsestäni näin paljon ja käsitellyt
omia huonoja puoliani näin paljon. Kokoajan joka tilanteesta, joka ärsykkeestä,
joka hausta ja mausta, mieleeni tulee miten sen ajattelen ja miten voisin
ajatella sen paremmin. Se tulee päälleni kuin haukkuva koira, eikä jätä
rauhaan ennenkuin toimin oikein.

Saa nähä mitä viides viikko tuo tullessaan...

Anteeksianto?

Kuinka sielu musta värinsä saa
mitä se sieltä ikinä haluaakaa
missä kulkija ikinä onkaa
milloin viekään rajojen taa
miksi on olemassa neljä ulottuvuutta.

milloin viekään rajojen taa

mitä,missä, milloin

ja miksi.

Uskoisin nuiden tunteiden hektisen olemuksen olevan olemassa kvanttifysiikassa.
Vain mielikuvissa siirretään fotoneja
ja vain unissa, elämän jälkeen, tapetaan demoneja.

Uskoisin parantuneeni, tai hyväksyneeni, anteeksi antaneeni, itselle ja niitä joita turhasta syytin.
Olen vapaa kuin lintu jolla on taivas kahleina.
Kaikki sanottu on aiemman toistamista, pitäkää sananne !
Lähden keittämään sanojeni tiskivedestä kahvia, eliksiiriä, joka saa minut
vapisemaan kofeiini övereissä.

-Hashpam

Autuus...

Kaks mustaa silmää tuijjottaa suoraan silmiin takas peilistä.
Ne silmät tuotiin tänne lautasil, ilmeisesti kuten sanoi Matti.
Anteeksi antamatonta ei ilmeisesti anteeksi saa, vaikka se olisi jo
puitu ja puitu vielä puimisen jälkeen. Puimuriin joutaisin.
Hyväksytty on faktat, mitä on kerrottu aikojen saatossa korvien piipatessa
ja suristessa. Internetin pätkiessä ja tvn jäädessä samalle sekunnille niin kauaksi
aikaa että päässäni kuullu ainoastaan yksi epämääräinen ääni.
Viheltely ei auta, en enään laula kun minua kidutetaan, enkä voi tehdä muuta kuin nauraa
kuolemalle, niin kauan kuin voin sille nauraa.
Elämä virnuilee minulle yhtälailla kun minä virnuilen kun koitan hymyillä kuvaa ottaessa.
Tuntuu kuin mustekala hiipisi päästäni, pitkin selkärankaani laittaen sydämmeni hakkaamaan
epärytmissä hänen tahtiinsa. Kuumottaa niin että olen syttyä tuleen ristille marttyyrinä, mutta
risti onkin väärinpäin. Haluaisin takaisin Saatanan tanssijaisiin.
Mikä kuumottava joulun odotus tämä onkaan..
Hyvää joulua kaikille !

-Haehbe, edelleen pidän kiinni reunasta