maanantai 7. joulukuuta 2009

Autuus...

Kaks mustaa silmää tuijjottaa suoraan silmiin takas peilistä.
Ne silmät tuotiin tänne lautasil, ilmeisesti kuten sanoi Matti.
Anteeksi antamatonta ei ilmeisesti anteeksi saa, vaikka se olisi jo
puitu ja puitu vielä puimisen jälkeen. Puimuriin joutaisin.
Hyväksytty on faktat, mitä on kerrottu aikojen saatossa korvien piipatessa
ja suristessa. Internetin pätkiessä ja tvn jäädessä samalle sekunnille niin kauaksi
aikaa että päässäni kuullu ainoastaan yksi epämääräinen ääni.
Viheltely ei auta, en enään laula kun minua kidutetaan, enkä voi tehdä muuta kuin nauraa
kuolemalle, niin kauan kuin voin sille nauraa.
Elämä virnuilee minulle yhtälailla kun minä virnuilen kun koitan hymyillä kuvaa ottaessa.
Tuntuu kuin mustekala hiipisi päästäni, pitkin selkärankaani laittaen sydämmeni hakkaamaan
epärytmissä hänen tahtiinsa. Kuumottaa niin että olen syttyä tuleen ristille marttyyrinä, mutta
risti onkin väärinpäin. Haluaisin takaisin Saatanan tanssijaisiin.
Mikä kuumottava joulun odotus tämä onkaan..
Hyvää joulua kaikille !

-Haehbe, edelleen pidän kiinni reunasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti