Halloo halloo halloo
onko sielä kettää, kuuleko mua kukkaa, oonko mää yksin täällä
vai ketä nää kaikki muut o ? En oikiastaa oo ennää iha varma kuka oon.
Joku sanelee moraaliarvoja mun aivoon, miten ajatella, just niinku
koko paska järjestelmä joillekki jopa 100 vuotta.
Onneksi koen sentää olevani osa luonnon kiertokulkua jonka syklien
sykyröiden sykkiessä koen eläväni, vaikka se harvoin hyvältä tuntuu.
Olen mukavasti turta. Vitutus ei vituta, se on normaalitila niinkuin
vitutus on teille on ahdistus minulle ja niinkuin ahdistus on teille
on se puhdasta pelkoa minulle.
Näen asiat vastahakoisen mustavalkoisesti, eihän muita värejä ees ole ! Taistelen
ääripäitä vastaan jossakin keskimailla, varmaankin arjen harmailla
seuduilla jonne eivät katuvalojen lumeneet loista, mieleni tummuessa
öiden vaihtuessa päivistä taas öiksi. On parempiakin hetkiä.
Onhan joka alamäki kuitenkin toiseen suuntaan ylämäki, olen
vain aina menossa väärään suuntaan..
Olen lähes voimaton ja juuri siksi laitan kaikin voimin vastaan
ja koitan koittaa elämistä siinä farssissa, täällä ns. betoniviidakon lakien
armoilla. Uimassa vastaan valtavirtaa, jossa poliisi esittää leijonaa
eläinten kuningasta karjumassa oikeutta, harmi että se on korviini
sian ujellusta.
Tahtosin olla avaruuslintu, joka kalan lailla soljuu tyhjiössä
vailla rajoituksia joita luontokaan suo. Syö tai tule syödyksi tai
sitten elä syö ollenkaan. ole tai lakkaa olemasta tai sitten
mitään ei ollutkaan..