tosiaankijokupäivämikäliekueeeskeluatiiä

Tää päivä o menny ja e muista siitä yhtikäs mittää. Ne tarinoitaa kertoo enkä voi käsittää,
mite oo moista tehny jote täytyy vääristää mielikuvvaa siitä, mikä meijjä maailmaa kuvvaa
parhaite kuvvaa ja se o se fiilis ku herätää. Ja ku herätää nii arki meitä kuttuu ko seireenit.
Ne haluaa mut aiva mu lähelleni ja vangitsee mut lumoude sisälle.
Ne pitää mut hetke sisällä, eikä päästä ulos vaikka haluisinki. Nää ovet aukee vaa yhtee suuntaa
sittenki. Mu tie valasee, pohjantähti valo pohjoiseen. E tiiä onko tää ees oikee suunta,
silti sinne ilman kompassia suuntaa. En tiiä minne mennä, en tiiä mitä tehä, kai mulle se aika näyttää.
Siihe asti steppaa mu sydämme tempoo, tempoo mihi se sykkii.
Se sykkii teille vappaille, vappaille teille. Se sykkii meille se sykkii teile.
se sykkii spliffille joka pallaa vappauella. Se sykkii kippiksille, jotka
kilistellää elämise rakkauelle