Lepää mieli rauhassa, valvomassa keskellä toivottavasti valveunie

Päivän alku, nii flegmaattinen. Tahtonu ees kieli liikkua suussa ko tunsi olevasa nii mato, joka o kaivautumassa yhteisöö, Wanhoje taustalla tanssien. Tuttu fiilis ku o tankki o aina tyhjä, yhtä tuttu fiilis ku aamusi pää o aina niin tyhjä. E muista kuka, mutta joku tais kyssyy että 

paljonko voi järkeä tyhjää päähä mahtuu. Meikä kyssyy vastaa, eikö voitas vaa hypätä vaistojen

varassa kellumaa elämänvirtaa. Ja elämähä virtaa ku aamu suihku kello kuuelta otetaa, pessee hampaat, syö aamupallaa, vaikka 24hoosta jälelä puoliikaan. Herrään tähä päivää, tuntuu että fressimpänä ko koskaa. Perjantai-illa selvipäi jenggiä ympäri kaupungin ämpäri korvenkylie ja mantuje.

Se soittaa, vastaan. Sovitaa asiat. Se soittaa, vastaan. Sovitaa uuestaa. Se soittaa ja vastaan mielessää haista paska, mutta ok nyt me sinne tullaa.

Soitan, ei vastaa. Soitan, ei vastaa. Soitan, ei vastaa. Onneksi vastaa ku parikymmentä minuuttia ootellaa. Noni siellä ollaa.

Korvenkylile, maille ja hietasaarille. Ja aah vihdoin vvlle. Tuiraa KoohooCee ja sinne jumahettii. mietin nukkumista, mutta mielee palaa kysymys että eikö kaikki vois olla vaa unta?Tämä se on kuumottavan kylmän todellista, nauttimista kynystä olosta.