Sinulle

Muistan sen, kun kirjotin epäonnistuneen rakkauslaulun. Se oli rakkauslaulu, joka epäonnistui rakkauden epäonnistuessa. Uskon tunteiden viemään elämään, uskoin tuntemuksien vievän elämää oikeaan suuntaan, olkoon suunta mikä tahansa. Harmi että tämä rakkaus kyynisti minut.
Minut voidaan kuvitella sellaisena, kun haluan teidän minut kuvittelevan. Halusitte olla minua älykkäämpiä, no esitän tyhmää. Halusit olla minua parempi, no esitän huonompaa. Halisit olla minä, no esitin sinua.
Toiset puhuu kevät masennuksesta. Toiset taas se herättää henkiin, kuinka moni teistä keskellä työpäivää kivettyy paikalleen, katseen katsoessa ainoastaan aurinko joka häikäisee niin ettei sitä voi edes katsoa? Kuinka moni teistä sulkee silmänsä todellisuudelle. Kuinka moni teistä avaa ne uudellee ja näkee maailman ruohontasolta. Kuinka monet teistä pelkästään kaunis päivä jähmetyttää paikoilleen ainoastaan sen takia, että sen kauneus saa sinut hymyilemään?
Osaan nauttia elämästä. Nautin elämästä täysin hengenvetoin lukuunottamatta kroonista keuhkoputken tulehdusta. Elän elämääni normien sanelemana, moraalisääntöjen. Mää tätä sullle, mutta sillo sitä nääki oot mulle. Oon tullu klisseiseksi, mutta muut siihe ei pysty tai sitten muita se ei kiinnosta.
Haluaisin kuitenkin sinut, päivänsäde, valaisemaan pimeää katuani. Uskoisin, että maailmasta paljon on sinulta näkemättä. Maailmalla en tarkoita sitä estetiikkaa mitä silmäsi voisi havaita koivunlehtiensolmujen syntyessä, vaan sitä että näet niiden läpi. Haluiaisin opettaa mitä maailma on näin sammakon näkökulmsta, haluaisin näyttää mitä elämä voisi olla. Haluaisin näyttää sinulle kaiken kokemani ja oppimani, jotta se mitä sinä näkisit olisi muidenkin kuin katuvalojen valaisema.

Omistettu sulle, jonka silmät vei mun tunteet

-Häh?be

Ps. Se valonkatkasija, joka tuo valon huoneeseen johon aurinko ei paista, olet sinä.