Ja näin ne päivät mennee...
Moraaliarvot heikkenee, sortuu ja silti sama äpärä on kailottamassa sulle kuinka ellää..
Ja tämäkää ossaa pittää ees huolta itestää...
Koittaa herätä, muttei kykene ko sammuttamaan torkun, jota on hakannut tiedostamattaan jo niin kauan, että on myöhässä...
Päivät synkkenee synkynemistään, vaikka on kevät...
Olisipa jo lokakuu ja olisin elänyt juuri kesän...
Kohtaisin talven uudella sisulla rinta rottingilla ja selkä suorana...
Toisin kuin nyt, kumarassa ja katse maahan suunnattuna...
Hymyilisin !
En niinkuin nyt, väkisillä katsoessa aamulla peiliin, ettei elämä näyttäisi niin vastentahtoiselta...
Miksen enään hymyile ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti