sE joka mua ymmärtää TäTä lukeKOO

Elä anna mun menettää sitä, joka tuli mun pää sissää. Se ei lähe sieltä, se sinne tuli, jäi jumii eikä lähe ennenku kuolen. Se oli mun persoona, identiteetti kaikki mitä mussa o paitti ittetunto.
Ja just sehäse oliki joka mua veti aina sohvapohjaa, sillonku ois pitäny hymyillä ja osoittaa, että millainen mää oon. Eikä aina norsunvittu ois mun naamaa koristanu. Sori siitä, sori tästä ja sori tuosta. Oon tehny monta pahhhaa asiaa aiva syyttä suotta. Mitä mietin ei monesti mua hymyilytä, mutta silti monesti mietin mite saisin sut hymyilemää. Toivoisin vaa, etten ois ainut joka eläää tässä ihmemaas, jossa jokainen meistä etsii itseään vaa. Ja silti oo varma että sen löytää ainuastaan ku löytää puolet itsestä, jostaki muualta ku su sielu sisältä. Te ootte kaksijakosii, toiset palat soppii yhtee, toiset o pilattu ja jotku siksei löyä ikinä oman sielukumppanin rytmii.
Se heiluu ja heiluu, pyörii ja pyörii, pää o nii sekasi ko ois ollu karusellissa vuosii. silti tällä ympärällä tarkotan ainuastaan vaa, sitä minkälaisii koululaisista tullaa tekemää. Anteeksi, etten ollut kunnon oppilas. anteeksi, että opin ajattelemaan. anteeksi, että koin senki ku näin äänet ja kuulin värit. Anteeksi etten ajattelu mitä kirjoitanku liia fiksut uppois elämääni. pijä mua tyhmänä nii tiiän mää oonki, mutta eritavalla mitä nää oikeestaa luulit. Ja jos sää tiiät mitä o automaatio kirjotus, se o tätä. Ja mielee tekee mielii sanoo että ahneella on yleesä paskane lopetus.


ps. En miettiny,en muista, ei kiinnsota mitä kirjotan, mutta joku mu ajatukset silti varastaa...