Vapaus ja kyky- ilmaista itseään, mutta en saa sanoja suusta
päästän suusta sammakoita ja vaivun unelmiini.
Olen vain kuullut ja kuullut puolet siitä mitä en ole nähnyt.
Olen nähnyt mitä olen nähnyt, onko se puolet siitä mitä olen kuullut?
Sanoissani ei ole logiikka eikä epälogiikka koska silloinhan siinä
olisi logiikkaa, koska käsite koostuu logiikka-nimekkeestä, loogista, eikö?
En oikeastaan ymmärrä edes itse itseäni, enkä ajatuksen juoksuani.
Miksi siis sinun täytyisi ymmärtää sitä?
Mikset tyydy kuten minä, vain ja ainuastaan, ihastelemaan sen virtaamista
ja katsoa tuoko virta rantaan pullon, joka täyttää toiveesi.
Siistiä olla teko-taiteelline, ku en tiiä ees mitä on taiteelline.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti