Mies, jolle mikään ei riitä

Oon huomannu lähiaikoina itsessäni piirteitä, joita en ole ennen ajatellut.
Evoluutio loi meille selkärangan, siksi seisonki ylpeänä vaikka koenkin
kuuluvani nilviästen sukuun. Olen Sami 20 vee itsensä hukannut pojan kössi,
joka haluaa aina vaa sitä mitä ei voi saada. Uskokaa pois, se ei tee elämästäni
yhtään sen helpompaa. Jos haluaa jotakin oikein kovasti, sitä haluaa varmasti
kovemmin josset voi sitä saada. Entä jos saisinkin sen? Pyörähtäisikö ympyrä
vain kierroksen enemmän ja haluaisin jotakin muuta ja kaikki alkaisi taas
alusta. Olen mies, jolle mikään ei riitä.
Mikähä mun pää sisällä pallaa, ku jo korvistaki ulos tulee savua. Pakko ostaa
vielä gemma, jotta vois tauo alottaa. Päivät o loistavia, suorastaan
maanisia kun hehkun varastoitunutta energiaa. Yöt taistelua liskoje kanssa,
ku viimene o tapettu yksinäisyys masentaa. Ei sulla ois poistaa vielä toista grammaa?
Mitä se vapaus olikaa? Ei ainakaa torkun painamista ko pitäs aamulla
duunii nousta. Joku päättäny kuukausi sitte, mitä huomenna kello 12 teen.
Ja sananvappaus kukoistaa ko kukkaa ei uskalla sanua pomoasa vastaa. Mikä ois parasta
sulle, joku aina valmis sanomaa on. Neuvoo muita, vaikkei tiiä ees mitä pitäs omassa
elämässäsä tehä, no voihan tekopyhät huorat.
Maailmassa eniten kuitenki haluisin jollekki oman vappauteni omistaa, koska
pittäähä nää päivät jonku kanssa jakkaa. Eihä niitä muute kukkaa muistele koskaa.
Vieläköhä sitä piippua polttaa pappana kikkutuoleissa jätkie kanssa?
Puhumassa säästä ko kukkaa ei muista mitään koko elämästään, nii mistä sitä puhuukaa.
This is the end, my only friend the end. Ja myös alku, mun ainut ainut viholline
uus alku. Alku, minun ainut kaunis vihollinen uuden alku. Odotan sitä innolla teidät johdatellessa
mielenvirrassa uimaan solkenaa piirtää kirjaimista mielikuvaa, heitä se järkes vittuu.
Elä elämääs ees tunti kuunnelle vaistoja sokenaa ja kato mitä tapahtuu?