Testi kuukausi

Kokeilin elämää ilman mausteita, puultahan se maistui.
Kolme viikkoa katkerana järsin mautonta puuta, tosin
ensimmäisen viikon se maistui pahimmalta ikinä.
Joka ikinen haukkaus elämää sai aikaan kylmiä väreitä
jotka tiesi kuumaa hikeä. Pirujen nakatessa noppaa
kuumemittarin lukemasta joka heittele 37 molemmilla puolilla
koko viikon. Toinen viikko meni sopiessa pirujen kanssa
sieluansa takaisin, melkein sen sainkin mutta sitten eräs
yllättävän iso laguaani söi sen. Tämän johdosta kolmannesta
viikosta tuli tylsyyden helvetti. Tämä arjen tylsyys, joka
normaalista elämästä seurasi söi luovuuteni, vapauteni tehdä
mitä haluan, ajatella mitä haluan ja vapauden elämää ilman
muiden määräämiä rutiineja. MUTTA EI, minä aloin parempien
rutiinien puuttesta katsomaan Big Brotheria, vaikka omassa
elämässäkin on tarpeeksi isoveljen valvomista. Neljäs viikko
olikin syöksykierre ja koettelemus, jossa selvisi mikä minä todellisesti
olen. Ikinä en ole, en siis ikinä, oppinut itsestäni näin paljon ja käsitellyt
omia huonoja puoliani näin paljon. Kokoajan joka tilanteesta, joka ärsykkeestä,
joka hausta ja mausta, mieleeni tulee miten sen ajattelen ja miten voisin
ajatella sen paremmin. Se tulee päälleni kuin haukkuva koira, eikä jätä
rauhaan ennenkuin toimin oikein.

Saa nähä mitä viides viikko tuo tullessaan...